unie
(Uutukainen)
15 posts
|
Post by unie on Oct 15, 2017 12:32:29 GMT 2
// Pihka & Blair kiitos! // 23:48 Urna, MiuraNaoise RuskinUseita viikkoja jatkunut jäljitys, johtolankojen etsintä ja lukuisien unettomien öiden jatkumo oli vihdoin tulossa päätökseen. Naoise Ruskin ja kaksi muuta 01-yksikön agenttia olivat viettäneet jo useamman viikon aikaa Urnassa salassa vuokratussa pienessä kaksiossa seuraten vihjettä, jonka mukaan käsistä karannut ghoul riekkui ympäri Kaegua. Kyseessä oli mitä 01-yksikössä kutsuttiin sieluttomaksi, eli olennoksi, joka vaikutti menettäneen täysin moraalinsa ja ihmisyytensä. Jälki oli useammasta, ja vaikka tappoja oli tapahtunut hieman joka puolella, viimeiset vinkit johtivat heidät takaisin Urnaan. Siksi jossain vaiheessa epäilyt olivat kääntyneet myös Huone kahdeksaan, mutta lopulliset vihjeet johdattivat heidät muualle. Kolmen hengen tiimi oli kohdannut etsimänsä piiritettyään vanhaa kellarirakennusta Zinnian rajamailla. Sisään tehty rynnäkkö oli ollut hallittu, petoja oli sisällä neljä; yksi enemmän mihin oli varauduttu, mutta taistelu kääntyi voittoisaksi. Lukuunottamatta yhtä, joka pakeni ja tämän perään sinkosi Naoise päättäväisenä ettei yksikään näistä turmeltuneista olennoista enää satuttaisi ketään. Ajojahti pimeän ympäröimässä kaupungissa antoi ghoulille etulyöntiaseman, mutta Nao oli taitava paikannustaitojen käyttäjä, eikä olento saanut karistettua miestä kannoiltaan. He liisivät ylitse kaupungin puikkelehtien katoilla, kipeillä kujilla ja jyrkissä porraskäytävissä. Ajon aikana Nao saavutti kohteensa useita kertoja, mutta hehkunsa vapauttanut olento onnistui torjumaan kaikki hyökkäykset. Nao tiedosti, että hänen tulisi saada ajettua olento nurkkaan, jotta mitään sen edistyksellisempää voisi tapahtua. He olivat saavuttaaneet lähes tulkoon aivan Miuran toisen reunan, kun ghoul kääntyi nurkan taakse ja Naoise menetti hetkeksi näköyhteyden. Käännyttyään samaan risteykseen, hän ei onnistunut enää näkemään jäljitettäväänsä lamppujen vaisussa oranssissa hohteessa, mutta myös äänet olivat poissa. Paikannustaian pehmeä utuinen linja johti hylätyn näköiseen varastorakennukseen vasemmalla ja Nao lähti lähestymään sitä rauhallisesti, sauva kohotettuna ja toinen käsi valmiina vetämään ghoulien tuhoamiseen tarkoitetun miekan huotrastaan.
|
|
Pihka
(Uutukainen)
3 posts
|
Post by Pihka on Oct 15, 2017 19:37:21 GMT 2
//Täältä saavumme //
Blair Monroe
Oli myöhä, mutta kasviasiat eivät katsoneet kelloa. Hänen oli täytynyt toimittaa eräälle asiakkaalleen kasvi, jonka pystyi viemään ulos vain yöaikaan ilman, että sen kukat lakastuivat. Työkeikka ei ollut mitenkään mieluinen, sillä Blair arvosti hyviä yöunia, mutta asiakkaan maksama palkkio hyvitti hieman menetettyjä unitunteja. Valitettavaa oli myös se, että joukkoliikenne ei tarjonnut palvelujaan sinne asti, jossa Blair oli joutunut käymään, ja lähimmälle bussipysäkille oli ikävästi matkaa. Ei Blair erityisesti pelännyt pimeää, mutta pimeät porraskäytävät ja kauempaa kajahtelevat äänet saivan kiharatukan säpsähtelemään aina silloin tällöin. Onneksi näkyviin tuli valaistu katu, jolla palavat oranssi valot olivat suorastaan kutsuvan näköisiä.
Koko matkan aikana Blair ei ollut törmännyt keneenkään, mutta astuessaan pienemmältä kujalta tälle valaistulle kadulle vastaan juoksi joku. Blair hypähti kauemmas miehestä, johon oli melkein törmännyt. "Anteeksi", kiharatukkainen sanoi, mutta ei saanut vastausta. Sen sijaan mies vilkaisi taakseen ja sitten jälleen Blairiin. Sitten tuo tarttui tiukasti Blairin käsistä toisella kädellään ja painoi toisen käden hänen suulleen. Blairin silmät laajenivat säikähdyksestä ja tuo yritti pyristellä vastaan. Mitä ihmettä? Hänen pyristelyllään ei ollut mitään hyöytyä, vaan mies lähti retuuttamaan häntä läheiseen varastorakennukseen. "Mitähän se agentti nyt kuvittelee tekevänsä? Minähän en niiden mukaan lähde", mies jupisi itsekseen. "Onneksi satuit paikalle. Olisin saattanut olla pulassa muuten." Blairin vatsaa nipisti hieman. Oliko hän panttivanki? Miestä takaa-ajettiin ja hän oli panttivanki. Oliko mies rikollinen? Oli varmasti, miksi muutenkaan tällainen tilanne olisi sattunut.
Varastossa oli hämärää. Rikkinäisitä ikkunoista loisti hieman katulamppujen valoa, mutta ne valaisivat vain kapeat kaistaleet. Mies raahasin Blairin mukanaan seinän viereen juuri valokaistaleen ulottumattomiin. "Jos yrität mitään, niin kuolet", mies kuiskasi Blairin korvaan ja kiristi otettaan naisen käsistä kääntyen sitten katsomaan varaston ovelle. Blairin sydän hakkasi rinnassa. Mitä hänelle kävisi?
|
|
unie
(Uutukainen)
15 posts
|
Post by unie on Oct 16, 2017 14:29:04 GMT 2
Naoise
Nao kuuli puhetta rakennuksesta ja lähestyi sitä hitaasti. Ghoulilla tuskinpa olisi syitä puhua itsekseen ja hyvin ikävä tunne valtasi miehen. Mikäli mukaan olisi sotkettu sivullisia, koko tapauksesta tuli entistä monimutkaisempi. Nao lähelle ovea ja lausui lyhyen tunnusloitsun joka loi miehen näkökenttään vaaleanharmaat pisteet niille alueille pimeydessä, joilla oli ihmisiä. Tilaan piirtyi yksi hahmo, kuten Nao oli pelännytkin. Ghouleja loitsu ei tavoittanut.
Nao näki silmissään miten koko tilanne päättyisi. Tälle ghoulille tuon ihmisen elämä tai kuolema olivat yhtä arvokkaita kuin hyttysen. Tllä hetkellä elävä olento oli vain lihakilpi vetoamaan Naon moraaliin. Tuon sieluttoman olennon vangitseminen tukisi suurempaa hyvää, koska yksikin päivä vapaalla jalalla tulisi tuomaan useita lisäuhreja. Tämä ghoul tappoi huvista, ei vain elääkseen. Jos vahingitsemisen toteuttaminen johtaisi yhteen lisäuhriin, olisiko se oikein vai väärin?
Sellaisen turhan pitkälle pohtimiselle ei nyt ollut aikaa. Nao astui sisään rakennukseen suojaloitsun avittamana ja sauva kohotettuna. Ensimmäistä kertaa aikaisempi taian tuoma vihje toisesta elävästä olennosta ruumiillistui nuoreksi naiseksi, joka oli kaikista eleistä päätellen kauhuissaan, vaikkei Nao pystynyt pimeydessä erottamaan tämän ilmeitä täysin selvästi. Mies puri huomaamattomasti poskensa sisäpintaa lähinnä vihasta.
"Askelkin ja hän kuolee!" Ghoul kivahti. Nao teki nopean arvion, olennolla ei ollut esillä aseita, joten epäilemättä tämä käyttäisi uhkauksensa toteuttamiseen raakaa voimaa tai hehkuaan. Nao seisoi paikoillaan hiljaa, mikä sai selkeästi ghoulin levottomaksi. Ennen kuin Nao ehti tehdä analyysiä tästä reaktiosta, ghoul vapautti jo hehkunsa. Se otti lonkeromaisen muodon purkautuen miehen selästä, sen punaisen oranssi hohde levisi lävitse tilan. Lonkeroiden päät olivat terävät piikit, jotka vaikuttivat kaventuvan aina neulan ohuuteen asti. Nao muisti kansioista uhreja, joiden ruumiissa oli lävistysjälkiä jotka sopivat täysin tähän kuvaukseen. Monet heistä juurikin nuoria naisia.
"Heitä sauva pois!" Komensi ghoul tämän hehkun liikkuessa hermostuneesti lainehtien miehen ympärillä. Muutama kärki liikkui varoittavan näköisesti aivan nuoren naisen kaulan takana. Yksikin väärä liike ja ghoul saattaisi lävistää uhrinsa. Nao heitti sauvansa heidän väliinsä yhdellä rauhallisella liikkeellä sen enempää ajattelematta. Tästä olento vaikutti hämmentyvän hetkeksi. Se oli Naon hetki. Mies heitti eteenpäin toisessa kädessään varastoituna olleen loitsun, joka osui suoraan lonkeroihin lähinnä vankina ollutta naista. Kivun rääkäisyn saattelemana ghoulin ote irtosi ja tämä lähetti lonkeronsa kohti Naoisea kuin unohtaen uhrinsa hetkeksi. Nao veti miekkansa, halkaisi lähestyvät hehkun palaset ja syöksähti suoraan eteenpäin napaten mennessään sauvansa. Muutaman varman heilautuksen jälkeen hän oli upottanut miekkansa ghoulin rintakehään aivan naisen yläpuolella samalla kun naista suojasi hopeisena väreilevä suojakaari. Ghoul yritti turhaan lähettää useamman lonkeronsa kohden naista, ne kimposivat suojakaaresta, mutta suojakaari maksoi Naolle miehen oman puolustuksen. Yksi lonkero, hieman aikaisempaa heikenneellä vauhdilla upposi suoraan miehen oikeaan kylkeen ja tuli ulos vatsan puolelta viistosti. Miehen koko kroppa värähti, mutta mies ei hellittänyt miekasta vaan huudon saattelemana painoi sen syvemmälle olennon sydänjuuriin.
Oranssihehku katosi. Hehkun palaset varisivat maahan ja olennon ruumis muuttui miekan alla veltoksi, kunnes tämä lyyhistyi kokonaan ja tämän silmät muuttuivat liikkumattomiksi. Nao nojasi miekkaan, joka oli lävistänyt seinän olennon takana, vajoten itse kyykkyyn maahan enää pitäen toisella kädellä kiinni sen kahvasta. Vasen käsi siirtyi oikean kyljen päälle. Valkoinen virkatakki alkoi muuttumaan punaisemmaksi ja mies kirosi huolimattomuuttaan. Myös suojakilpi särähti hajalle sen luojan ylläpitokyvyn heikettyä.
|
|
Pihka
(Uutukainen)
3 posts
|
Post by Pihka on Oct 24, 2017 22:16:44 GMT 2
Blair
Blair tunsi sydämen kurkussaan, ja kylmän möykyn vatsassaan. Mitä hänelle nyt tapahtuisi? Oliko tämä hänen loppuunsa? Kiharatukka piti itseään hyvin rauhallisena tyyppinä, mutta nyt se oli hieman hankalaa. Kädet yrittivät vapista, ja hengityskin tuntui pinnalliselta. Sitten tilaan astui mies. Ilmeisesti tuo oli se agentti, josta tämä mies oli puhunut. Blair ei uskaltanut sanoa mitään. Avunpyyntö oli varmaan aika turha. Kyllä toinen todennäköisesti huomaisi muutenkin, että ei kiharapää tässä vapaaehtoisesti ollut. Blair ei voinut olla inahtamatta hieman, kun mies uhkaili hänen tappamisellaan. Katse singahti paikalle tulleeseen mieheen. Ei kai tuo tekisi mitään typerää? Hän ei ollut valmis kuolemaan ihan vielä. Järkytys oli vielä suurempi, kun miehen selästä alkoi purkautua...jotain. Blair nytkähti vaihtomaisesti, yrittäen päästä kauemmas, mutta miehen ote oli tiukka ja kiristyi vain. Mitä tämä oli?
Blair tunsi ennemmin kuin näki terävän piikin niskassaan. Agenttia käskettiin heittämään sauva pois, ja mies totteli. Blair seurasi hermostuneena. Miten toinen nyt tilanteen ratkaisisi, jos ei ollut sauvaa, eikä voinut edes liikkua? Hän ei halunnut muutua reikäjuustoksi. Mutta sitten asioita alkoi tapahtua hyvin nopeaan tahtiin. Blairin oli melkein vaikea seurata perässä. Jotain lennähti heitä kohti, rääkäisy, ote hänestä hellitti hieman. Sitten agentti tuli lähemmäs ja iski miekan olennon rintaan juuri ja juuri Blairin pään yläpuolelle. Hän näki sivusilmällä, kuinka piikki kimposi pois hänestä, ennen kuin se ehti iskea. Jalat tuntuivat heikoilta.
Hehku katosi. Mies muuttui veltoksi ja putosi lattiaan. Samalla Blairin jalat pettivät, ja hän lysähti polvilleen kylmälle betonilattialle vapisten. Kiharat hiukset valuivat kasvoille, kun nuori nainen yritti saada sydämensä rauhoittumaan ja hengityksen kulkemaan. "Kiitos", hän sanoi sanottua, kääntäen katseensa agenttiin. Tuokaan ei näyttänyt voivan hyvin, ja syykin selvisi. Valkoinen virkapuku alkoi tummumaan verestä. Blair ei ollut edes huomannut, että toinen oli haavoittunut. Suojakilpi hajosi, ja Blair siirtyi lähemmäs. "Olet haavoittunut", hän totesi itsestäänselvyyden. Mitä nyt? Hänen pitäisi tehdä jotain, mutta mitä? Hylätty varasto ei ollut paras paikka tällaiseen. "Meidän pitää hälyttää apua... Odota... Ota tämä. Paina sitä haavaan", Blair sanoi ja kiskoi hartioillaan lämmikkeenä olleen huivin yltään ja ojensi sitä miehelle.
|
|
unie
(Uutukainen)
15 posts
|
Post by unie on Oct 26, 2017 21:01:30 GMT 2
Naoise
Naoise lausui mielessään muutamia pikaisia parannusloitsuja, muttei saanut sen suurempaa aikaan ilman rohtoja tai aktiivista sauvatyötä. Hän painoi vapaalla kädellän vyöllään olevaa elektronista laitetta, joka lähetti signaalin miehen lopulle tiimille tämän haavoittumisesta. Kunhan vain veren tuoksu ei houkuttaisi lisää sieluttomia paikalle.. Ollessaan ehdottamaisillaan, että mikäli naisella ei ollut vammoja, tämän kannattaisi siirtyä kauemmaksi, tuo lyyhistyi maahan. Kohta tämän huulilta irtosi myös kiitos ennen kuin kyyhky ehti sanoa mitään ja Nao hymyili pienesti, vaikka kivun joukosta ilme jäi todennäköisesti jokseenkin kärsiväksi. Nainenkin huomasi miehen vammat ja tarjosi seuraavaksi huiviaan.
"Kiitos, mutta säästä se. Kollegani ovat täällä pian." Nao vastasi tarjoukseen rauhallisella, pehmeällä äänellä. Miehen katse oli tyyni ja ruskeissa silmissä kareili lämmin sävy. Nao haki paremman asennon itse lattialla irrottamatta toista kättä kyljeltään, painaen haavaa koko ajan. "Ei haavoja?" Esitti Nao lyhyen kysymyksen naiselle. Kyyhkyllä oli vasta nyt kunnolla mahdollisuus tarkastella toisen olemusta. Tuo vaikutti kaikilla tavoin tavan kulkijalta, tavalliselta Urnalaiselta. Olisiko toinen noita vai taikomaton, sitä oli vaikea sanoa. Avuttomuudesta päätellen ei ainakaan olento. Toinen oli varmasti hämmentynyt. Liekö tämä oli koskaan kohdannutkaan ghoulia ennen. Harva oli, tai ainakaan tiesi kohdanneensa. Nao katsahti tuhkaksi muuttuneeseen kasaan seinään uponneen miekan alla.
|
|