|
Post by aizome on Aug 17, 2017 20:58:25 GMT 2
// Unie ja Aria kiitos! //
Meiron terassikaupunginosa Urna
Luka Agnor
Iltapäivä oli seesteinen. Urnan toisen ja kolmannen kerroksen kattavan terassikaupungin yläpuolella vallitsi aurinkoinen sää. Muutama pilvi lipui katonrajassa, heittäen silloin tällöin varjoja alla siintävien peltojen ylle. Kaupungin ilme oli täysin erilainen verrattuna siihen mihin Luka oli tottunut. Epäsäntilliset rakenteet, todella kirjavat rakennusmateriaalit, värit ja lukuisten erilaisten vanhojen rakennusmenetelmien ja tyylien keskenään sekoittaminen sai vähemmänkin tietävän pään pyörälle. Aamulla Luka oli jättänyt Vaurun ja yliopiston portit taakseen ja siirtynyt Urnaan. Yliopiston silmissä hän vietti vapaata viikonloppuaan vailla työrasitteita, mutta tosiasiassa olentotutkija oli saapunut Urnaan tekemään jotain ihan muuta kuin lomailemaan. Luka oli seurannut kuluneiden vuosien aikana läheisesti omien johtavien professoriensa tapaa lähestyä olentoaihetta. Silti yksi aihe tuntui jäävän aina yhtä epäselväksi: ghoulit. Niitä oli lähes mahdoton tutkija ilman selkeää vahingon aiheuttamista koehenkilölle, jos niitä edes henkilöiksi saattoi kutsua. Lukan professorit omasivat todella vaihtelevia mielipiteitä ghouleista, suurinta osaa nuo olentoluokituksen harvinaisimmat otukset eivät vaikuttaneet kiinnostavan ollenkaan. Lukaa sen sijaan juuri muu ei kiinnostanut enempää. Hän oli kahlannut kaiken saatavilla olevan kirjallisuuden, sekä vuosia käynyt tasaisin väliajoin kentällä vihjeiden perusteella - silti kohtaamatta yhtäkään.
Tänäänkin miehen oli pistänyt matkaan vihje, nimetön sellainen, joka oli ilmestynyt miehen sähköpostilaatikkoon saman viikon maanantaina. Viesti oli ollut lyhyt, sisältänyt vain kaupungin ja kadun nimen, sekä niiden alla sanan 'ghoul'. Kun Luka yritti vastata sähköpostiin, osoite oli jo poistetty, eivätkä edes miehen hyvät ystävät tietotekniikan puolelta onnistuneet jäljittämään viestiä Urnaa pidemmälle. Urnan verkostot kun eivät olleet yhtä hyvin organisoituja, kuin Vaurun.
Luka liikkui eteenpäin seuraten vähän väliä rannekellonsa navigaattorista liikkumistaan. Aurinkoenergialla toimiva laite sisälsi useiden kätevien toimintojen lisäksi myös miehen kalenterin, sekä saneltavan muistikirjan. Miestä katsottiin kadulla hieman pitkään: kesävaatteisiin sonnustaunut Urnan kansa tuntui kummaksuvan Lukan siistiä pukuvalintaa, mutta mies ei antanut sen haitata. Hän ei aikonut tänään yrittää soluttautua joukkoon, ainoastaan vierailla paikalla, katsella hieman ympärilleen ja ottaa muutamia kuvia - turistina tietenkin.
|
|
unie
(Uutukainen)
15 posts
|
Post by unie on Sept 2, 2017 15:56:42 GMT 2
// Täältä tullaan, anteeksi myöhäisyys! // Aria KreuzbergAria oli sulkenut putiikin hieman aikaisemmin, sillä naista kutsuivat velvollisuudet: pienen yrttitilauksen nouto Zinnian toiselta reunalta. Arilla oli päällään halterkaluksinen musta maximekko, jossa oli valkosia suuria kukkia, sekä yksinkertaiset sandaalit. Pitkät hiukset heijasivat auki naisen kapeilla harteilla tämän kävellessä reippaasti lävitse kaupungin kiemurtelevien, nousevien ja laskevien katujen. Aria ei tarvinnut avukseen karttaa, hän tunsi Zinnian paremmin kuin omat taskunsa, jopa kaupunginosan taikaoikullisuudesta huolimatta. Lopulta edessä siinsi pieni puoti ja nainen puikahti oviverhon alitse päättäväisesti, mutta varoen, tietäen toisella puolella valitsevasta kaaoksesta. Silmien meni hetken aikaa tottua valonvaihdokseen, mutta pian nainen hamotti kapean liikkeen, jonka seinämät olivat täynnä puulatikoita ja sekavia hyllyjä ties mitä lasipurkkeja sun muita tavarasäiliötä. "Hei Adrian!" Huikkasi Aria saadakseen ystävänsä huomion. Huutoa seurasi räsähdys takahuoneen puolelta, sekavaa kiroilua ja lopulta laatikoiden keskeltä kurkisti miehen kasvot pikimustat hiukset aivan sekaisin ja pölyssä. "Aah, Aria. Sori mä unohdin ihan täysin, venaas mä kasaan sen tilauksen sulle!" Parahti Adrian nähdessään naisen hahmon ovella ja alkoi hurjasti käymään läpi tavarapinojaan Arian pyöritellessä päätään. Nainen istui lähimmälle puulaatikolle todettuaan sen olevan tyhjä ja pienen huojuttelun jälkeen myös istumista kestävä. "Mitä kuuluu?" Aria yritti herättää keskustelua. "Äh, tässähän tää, kyyhkyt vaan on ravanneet ovilla aivan sikana lähiviikkoina!" Adrian vastasi mellastaessaan. Aria kurtisti hieman kulmiaan vastaukselle ja puristi huomaamattomasti käsiään hieman enemmän nyrkkiin. Hän ei voinut ymmärtää mikseivät kyyhkyt voineet pysyä siellä mistä olivat lähtöisinkin. Miksei edes Urna voinut olla vaan rauhallinen ja turvallinen taikuuden tyyssija... "Ai jaa, tänne eivät ole kuitenkaan tulleet?" Kysyi Aria varoen. "No joku kävi tossa ovella, mut selkeestikään ne ei ettineet animaageja." Adrian vastasi ja siirtyi toiselle puolelle liikettä hamuamaan seuraavia laatikoita. Aria oli vaiti. Adrian ei tiennyt tarkalleen naisen ghouliudesta, ei tosin juuri kukaan muukaan. Monille kahvila oli vain taikovia palveleva pikkuputiikki hyvällä kahvilla ja kotikutoisilla leivoksilla. "No niin!" Kajautti Adrian lopulta ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan laskien sekalaisen kasan tavaroita laatikoiden päälle, jotka nyt palvelivat jonnekin laatikoihin oikeasti hukkuneen kassapöydän virkaa. "Paljonko mä oon velkaa?" Kysyi Aria ja maksoi ostoksensa. "Koeta jaksella!" Huikkasi nainen ovelta vielä ja Adrian heilutti kättään poistuvalle ennen kuin katosi takaisin laatikkovaltakuntansa järjestelemiseen. Punottuun koriin kaikki ostokset koottuna Aria kiirehti takaisin samaa reittiä kuin oli tullutkin. Adrianin kanssa käyty keskustelu vaivasi jonkin verran, mutta toisaalta ainahan kyyhkyjä liikkui jossakin määrin myös Urnassa. Tuskinpa se oli mitään mistä pitäisi olla huolissaan... Ajatuksissaan Aria unohti lähes täysin huomioida ympäristöään ja havahtui rappujen jälkeiseen edessään olevaan tienristeykseen aivan liian myöhään. Naisen oikealta puolelta tuli pyörä, jota Aria ehti juuri ja juuri väistää astumalla taaksepäin, mutta tehdessään niin nainen menetti aivan portaiden yläreunalla tasapainonsa ja lähti kaatumaan kohti jyrkkää porraspudostusta // Draamaa //
|
|
|
Post by aizome on Sept 2, 2017 17:08:14 GMT 2
// Np // LukaNavigaattori ilmoitti miehen lähestyvän tietä, josta sähköpostissa oli puhuttu ja tämä alkoi katselemaan ympärilleen tarkemmin. Luka oli astunut Zinnian kaupunkialueen rajojen sisälle muutamia satoja metrejä sitten, mutta toistaiseksi mitään tavallisen järjen piiristä poikkeavaa ei ollut tapahtunut. Mies jatkoi rappujen kiipeämistä aina välillä navigaattoriaan vilkaisten, kunnes oli melkein portaiden yläpäässä. Silloin Luka havahtui päällensä kaartuvaan yllättävään varjoon ja kiitos taistelulajien kokemuksen onnistui reagoimaan tilanteeseen ajoissa. Luka suoristi kätensä ja nappasi tätä kohti kaatuvan naisen syliinsä ja onnistui vielä juuri ja juuri olemaan itse horjahtamatta taaksepäin jyrkässä portaikossa. Yllättävä liike oli saanut miehen pulssin ottamaan muutaman kierroksen, mutta muuten vahinkojen määrä oli jäänyt pieneksi. Nyt Luka pystyi keskittymään paremmin siihen mikä hänen syliinsä oli pudonnut: ehkä hänen ikäisensä nainen, jolla oli mustat laineikkaat hiukset ja tummat silmät. Hetken aikaa he tuijottivat toisiaan, kunnes Luka lähti auttamaan tätä omille jaloilleen. "Sainpas kopin!" Mies totesi hieman leikkisästi sipaisten niskaansa vapauduttuaan naisen tukemisesta. Mies tarkasteli toista hieman kulmiensa alta ja tuli nyt pohtineeksi mahtoiko toinen olla noita, kun näillä alueilla liikkui.. "Eihän sattunut?" Luka lisäsi kohteliaasti aikaisemman toteamuksen perään.
|
|
unie
(Uutukainen)
15 posts
|
Post by unie on Sept 2, 2017 20:51:57 GMT 2
Aria valmistautui jo henkisesti kipeään yhteenottoon portaiden kanssa puristaen koriaan yhä tiukemmin. Nainen oli tehnyt tietoisen valinnan olla käyttämättä ghoulin kykyjään julkisilla paikoilla ja toisinaan se johti ikäviin iskuihin, mutta toisaalta hän myös parani nopeammin kuin keskiverto ihminen. Lihakset ehtivät jo jännittyä tulevasta oletuksesta, kun nainen tunsi portaiden sijaan pehmeän otteen molemmissa hartioissaan ja jarrutuksen jälkeen tämän keho pysähtyi lähes vaakasuoraan. Tummat silmät kohtasivat heleät siniset ja hetken aikaa he katselivat yllätyksestä toisiaan sanomatta sanaakaan, kunnes Aria tajusi lähteä hakeaan tasapainoaan ja herrasmiehen tavoin tämä jostakin ilmestynyt pelastaja auttoi naisen jaloilleen. Aria seisoi nyt portaan verran korkeammalla, mutta se lähinnä vain tasoitti pituuseroa, ellei mies sittenkin ollut yhä vähän pidempi. Mies naurahti jotain kopin saamisesta ja Aria vastasi hymyyn vähän häkeltyneenä.
"En, en, kiitos." Olivat ainoat järkevät sanat joita nainen sai suustaan. Oli hän elämässään kokenut vaikka mitä, muttei aikoihin näin yllättävää ystävällisyyttä. Vaikka kaiketi sekin oli vain refleksi miehen puolelta. "Olen todella pahoillani, väistin pyörää ja..." Aria aloitti, mutta lause hiljeni selittämättömyyttään. Toivuttuaan hieman yllätyksestään Aria kiinnitti enemmän huomiota miehen vaatetukseen, sivusilmällä, eikä voinut olla huomaamatta tämän poikkeuksellista asuvalintaa. Mies ei taatusti ollut Urnalainen... Voisiko tämä olla vain siviilipukuinen kyyhky? Mutta ei, kyyhkyt olivat aina virkapukuisia. Aria koetti kovasti keksiä jotain muuta sanottavaa, joka ei liiaksi sitoisi häntä tähän mieheen tietämättä kuka tämä oikein oli.
"Ai kamala sentään, olisinko voinut hyvittää tämän teille jotenkin?" Nainen kysyi varovasti ja ojensi sitten kätensä. "Olen Aria Kreuzberg." Nainen esitteli itsensä toivoen saavansa toisen nimen avulla jonkin vihjeen.
|
|
|
Post by aizome on Sept 12, 2017 10:43:26 GMT 2
Luka
Naisolento vaikutti hieman häkeltyneeltä, mutta mitä muuta saattoi olettaa. Toinen oli varmasti säikähtänyt ja vähintään ehtinyt silmänräpäyksen verran odottaa täysin toista lopputulosta. Luka kiinnitti sivusilmällä huomiota naisen sylissä olevaan koriin, jota tämä oli myös kaatuessaan päättänyt suojata enemmän kuin ottaa itse vastaan kaatumistaan. Oliko kyse refleksistä, vai jostain muusta?
Nainen pahoitteli ja koetti hieman alkavan lauseen verran selittää tilannetta, mutta taisi raukka olla vielä itse hieman tolaltaan tapahtuneesta. Luka hymyili pienesti ja rohkaisevasti tälle hetken kestävän hiljaisuuden ajan, oli jo esittäytymässä, kun tummatukka ehti edelle. Luka vastasi käden ojennukseen pehmeällä, mutta määrätietoisella puristuksella.
"Luka Agnor, hauska tutustua neiti Kreuzberg, germaaniselta kulttuurialueelta oletan?" Luka esitteli itsensä, eikä voinut välttää halua kommentoida toisen sukunimeä. Nimien etymologia oli aina kiehtonut Lukaa ja mies nautti suuresti uusien tuttavuuksiensa kulttuuripiirien arvailusta niiden perusteella.
"Mutta, en suinkaan voisi vastaanottaa mitään hyvitystä, satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan." Mies jatkoi torjuen tarjouksen, hymyillen mahdollisimman lämpimästi, mutta pieni tutkaileva sävy varmasti säilyi tämän sinisissä silmissä. Hänen oli vaikea tehdä päätöstä naisesta, mutta ainakaan kosketuksen pohjalta vampyyri tämä ei ollut. Se söi hieman miehen kiinnostusta tätä henkilöä kohtaan. Aikaakin kului ja hänen pitäisi päästä tarkastamaan ilmiannon paikka mahdollisimman pian.
|
|
unie
(Uutukainen)
15 posts
|
Post by unie on Oct 14, 2017 19:28:40 GMT 2
Aria
Pehmeä, mutta määrätietoinen kädenpuristus seurasi Arian elettä ja nainen vastasi puristukseen myös päättäväisesti. Kädenpuristus oli tapa määritellä paljon vastapuolesta. Juuri itsensä esitellyn Luka Agnorin tervehdyksessä ei ollut epäröintiä. Mies pääsi kohteliaisuuksissa Arian edelle ja esitti kysymyksen tuon kotijuurista. Tummatukka hymyili pienesti.
"Juuriltani, mutta olen asunut suurimman osan elämästäni Urnassa." Se oli osittain valhe, mutta ottaen huomioon, että hänen oikeat paperinsa oli etsintäkuulutettu germaanisella alueella, oli Arialla kaikki syyt jättää totuus kertomatta satunnaiselle vastaankulkijalle - joka saattoi yhä olla kyyhky.
Luka kieltäytyi minkäänlaisesta kiitoksesta. Samaan aikaan Aria oli helpottunut, mutta tilanne oli myös hieman epämiellyttävä hänen jäädessä kiitollisuudenvelkaan. Vieraita hän ei veisi Gewiinkään, joten kahvi kiitokseksi ei tullut kuuloonkaan. "En nyt sanoisi ihan niinkään, mutta mikäli en voi mitenkään thedä vastapalvelusta, niin kiitos vielä ainakin sanallisesti." Aria vastasi.
|
|
|
Post by aizome on Oct 22, 2017 18:53:34 GMT 2
Luka
Luku hymyili uudelle tuttavuudelleen tämän myöntäessä juurensa miehen ajtusten mukaisiksi. Aria ei kuitenkaan ollut asunut germaanisella alueella koko ikäänsä, mikä vahvisti Lukan ajatusta mahdollisesta vahvasta taikapohjasta. Harvemmin muuten ihmiset muuttivat niin määrätietoisesti Urnaan... Luka vilkaisi kelloaan, sitten Aria kiitti vielä uudelleen. Kellon näytöllä kartta väreili hieman ja mies kirosi sitä mielessään. Tuo teknologian huippu ei sietänyt Zinnian alueesta lähteviä epävakaita kenttiä ja oli parhaillaan kadottamassa suuntavaistoaan. Urnan lukuiset terassikäytävät ja portaikot olivat jo sokkelikko itsessään, eikä mies halunnut hukata minuutteja eksymiseen.
"Itseasiassa..." Luka aloitti hieman pahoittelevaan ja empivään sävyyn. "Navigaattorini näyttää parhaillaan kadottavan sijainnin. Ette sattuisi tietämään missä on Kattokivenpolku 18? Sen pitäisi sijaita näillä seuduilla noin kilometrin säteellä." Luka jatkoi pitäen saman pahoittelevan sävyn. Olihan hän ensin kieltäytynyt avusta ja nyt taas samantien sitä vailla. Aria neiti varmasti pitäisi häntä täysin päättämättömänä tyyppinä, mutta hätä ei lukenut lakia.
|
|